1. Perääntyminen 1809 (August Malmström)
Lars Levi Laestadius syntyi
1800 Ruotsi-Suomen kuningaskuntaan, jonka ylemmät kansankerrokset koko
valtakunnassa sekä länsiosan rahvas puhui ruotsia Suomen rahvaan puhuessa
suomea. Pohjoisessa kieliraja kulki Kalix-joen seudulla. Suomen sodan syttyessä
Lars Levi ja Petrus asuivat isoveli Carl-Ericin hoivissa Kvikkjokkin pappilassa.
Sinnekin kiirivät sotaviestit, ja pula
tuntui ruokapöydässä.
Haminan rauhassa 1809 raja vedettiin Muonion-Tornionjokia pitkin halki yhtenäisen
suomalaisasutuksen ja Ruotsi menetti Suomen Venäjälle. Ruotsin puolella, aivan
rajan tuntumassa, Lars Levi tuli tekemään elämäntyönsä, näin hänestä
tuli Suomenkin Laestadius. Suomalaisiin veljeksillä uskottavasti oli
jotain kosketusta jo varhain, olihan heidän kotiseutunsa aluetta jota
vuosisatojen ajan oli asutettu Suomenkin uudisviljelijöillä.
2. Laestadiuksen työkirkko Kaaresuvannossa
Kun Lars Levi Laestadius
maaliskuussa 1826 saapui papiksi Kaaresuvantoon, hän tuli alueelle jonka
kirkolliset olot olivat vähitellen vakiintumassa. Rajanvedosta oli kulunut liki
17 vuotta. Vuoteen 1819 saakka oli ollut sallittua käydä ”omassa” kirkossa
rajan takana ja saada sieltä papin palveluita. Ruotsalaiset Lars Levi
Laestadius ja Brita Kaisa Alstadia vihittiin avioliittoon Suomen Enontekiön
kirkossa Palojoensuulla.
3. Saarna vuodelta 1845, Kaaresuvannon jäähyväissaarna 1849,
Kinkerisaarna 1858
1800-luvun alkupuoliskolla
Ruotsin kirkko vielä palveli saamelaista ja suomen/meänkielistä vähemmistöä
heidän omalla kielellään. Nämä olivat myös Kaaresuvannon papin työkielet.
26-vuotiaana Laestadius aloitti ”kielikylpynsä” suomen kielessä:
osallistui päivät elämään uudistilallisten pirtissä, luki illat
hartauskirjallisuutta ja kielioppia. Kaaresuvannossa
oli Laestadiusten ohella yksi ruotsia puhuva henkilö.
Parin vuoden päästä saarnat olivat ymmärrettäviä. Valitettavasti vuosilta
1828-38 ei ole säilynyt yhtään saarnaa, 1848 lähtien sen sijaan
runsaasti. Liki 2000 saarnasta kolme neljäsoaa oli kirjoitettu suomeksi.
4. Suomalaisuusmies Karl-Axel Gottlund (1765-1821)
Laestadius kävi
kansatieteilijä Karl-Axel Gottlundin kanssa polemiikkia Kalevalasta ja
saamelaisten ja suomalaisten muinaisuskosta - sekä siitä kumpi näistä
kansoista oli kehittyneempi. Pastoraalitutkinnon (1843) 12 teesistä kymmenen
oli latinaksi, yksi oli saameksi, yksi suomeksi: ”Raitiuden ystävät exyvät
siinä, että he saarnavat enämän raitiudesta kuin christillisyydestä.”
Reitit Norjan puolelle, jossa
Laestadius usein liikkui työasioissa kulkivat Suomen kautta. Miten kaukaa Suomen puolelta Laestadius oikein löysi
kasveja ei ole tarkassa tiedossa.
5. Muonion kirkko 1883
Kaaresuvannon sijainti oli
strategisesti hyvä herätysliikkeen leviämiselle Suomeen. Laestadiusta päästiin
helposti kuulemaan rajan yli ja hänen kaksikieliset, tai pelkästään
suomenkieliset saarnaajansa, kuten Juhani Raattamaa - tekivät pitkiä matkoja
Suomen puolelle. Pajalan aikana hänen kuulijansa Sieppijärveltä tallasivat
vasitun polun Köngäsen kirkolle. Nyt tämä on entisöity Laestadiuksen
vaellusreitiksi.
Miten paljon Laestadius itse saarnasi Suomessa? Herätyksen kokenut
Muonion(niskan) kirkkoherra J.Fr.
Liljeblad sai muistutuksen kun joulukuussa 1848 oli päästänyt Laestadiuksen
puhumaan kirkkoonsa. Arvellaan ettei Laestadius
tämän jälkeen enää saarnannut Suomen puolella, tuskinpa siis Kolarissakaan.
Niin tsaarin kuin kuninkaan epäluuloisuus sulki rajaa vähän kerrassaan.
6. Pohjolan kristillisyys, Seppo Lohi, 1997
Kartta osoittaa miten pitkälle
lestadiolainen liike vuoteen 1899 mennessä oli edennyt Suomen Lapissa.
Tunnetuimpia 1800-luvun maallikkosaarnaajia olivat Kittilän Pietari Hanhivaara ja Fredrik Paksuniemi, Posion
Juho Takkinen (Juhani Raattamaan Eva-vaimon mukaan kaikkein paras saarnaaja),
Kalajoen Niilo Rapp. Papeista mainitttakoon
Aatu Laitinen, Karl Abiel Heikel ja
pääosin Amerikassa vaikuttanut A.L. Heideman.
Ruotsissa lestadiolaisuuden pääpaino on selkeästi
pohjoisilla alueilla, Suomessa
liike levisi koko maahan. Voi sanoa että lestadiolaisuuteen liittyy läheisesti
suomalaisuus (samoin kuin saamelaisuus), näin myös Norjassa. Suomessa liike järjestäytyi
varhain, rauhanyhdistyksiä perustettiin 1880-luvulta lähtien, ensimmäisinä
Helsingin ja Tornion rauhanyhdistykset 1888.
7. Alttari - Rauhan sanan suvijuhlat Pellossa 2004
Tämän hetken suurimmat
lestadiolaisryhmät Suomessa ovat vanhoillislestadiolaiset (SRK),
esikoislestadiolaiset ja rauhansanalaiset joka
on kielen ohella Tornionjokilaakson suuri yhdistäjä. Tehokkaasti
tulkatut saarnat ovat osa alueen
hengenelämää.
Liikkeeseen lukeutuu noin 100 000 henkilöä, enemmän kuin missään
muussa maassa. Yhteys kirkkoon on säilynyt vahvana. Luther ja Laestadius yhdistävät
kaikkia ryhmiä.
8. Pauli A. Korteniemi ja
suomennettuja teoksia
Laestadiuksen suomenkieliset
saarnat ovat kuluneet kansan käsissä, samoin hänen ruotsista käännetyt
tekstinsä. Kaikki Laestadiuksen
tieteelliset teokset on suomennettu, viimeisin, Kasvikirja Pauli A. Korteniemen
toimesta kolmen kääntäjän voimin vuonna 2001.
Laestadiusta ja liikettä koskeva tutkimus on Suomessa erittäin vireää ja
laaja-alaista. Tärkeimmät yliopistot tässä suhteessa ovat Helsingin,
Joensuun, Jyväskylän ja Oulun sekä Åbo akademi.
9. Suurseurat Haaparannalla 1909… ja 2009
Laestadius on se
riikinruotsalainen, jota Suomen puolella on luettu ja tutkittu eniten
muuallakin kuin valtamaillaan Tornionlaaksossa. Hän menestyi Suurin
suomalainen-kilpailussa olematta koskaan Suomen kansalainen. Suomen asema
liikkeen pyhänä kielenä on vaikuttanut sen säilymiseen ruotsalaistamisen
paineissa. Tämä vaihe, jolloin vähemmistökielet olivat uhattuina, sai
vauhtia 1880-luvulla, kun
Laestadiuksen kuolemasta oli kulunut parikymmentä vuotta.
Sananjulistuksessa on kielellä ratkaiseva merkitys. Suomen kielen myötä
Laestadius omaksui myös suomalaisten ”sisäistä taloutta” siinä määrin
että hänestä tuli heidänkin provastinsa joka elää ja vaikuttaa yli rajan
vielä liki 150 vuotta kuolemansa jälkeen.
